Some of the things I have been able to stick to and some of the things I feel like I've lost the battle. I don't always remember to brush her teeth in the morning, I have shared my glass with her because I've been too lazy to go and get her own. But I think the strongest I feel about her eating junk. I don't want her to eat chips (yes she has tasted already), I don't want her to eat lollies (yes she has already, when she found some in my bag) and I don't want her to be eating cakes.
There you have the story of how I lost that cake battle too. So I admit it, I haven't been as strong-willed as I thought I would be. Now I just try to limit these things so that they are not everyday things, but only special occations.
I think sometimes as mothers we put too high expectations on ourselves and then I (at least) get frustrated at myself when things don't go the way I've planned. But I've learned that it's not the end of the world when I lose these small battles. And the look and Emma's face when she got that cupcake was priceless. I've learned a lot in this last year and I know for a fact that I will learn much more as my little girl keeps educating me.
Thank you for all your wonderful comments on the posts before. They have really made my day!!!
Kerronpa sulle pienen tarinan. Kaverin perheessä esikoistyttö maistoi ensimmäisen kerran karkkia 4-vuotiaana. Pikkusiskolla homma lähti käyntiin aiemmin. Kolmas lapsi oli noh, tyypillisesti kolmas joka menee joukon jatkona. Hän oli noin puolivuotias ja perhe oli autossa ja vauva itki ihan hirveästi. Yhtäkkiä itku katkesi kuin seinään. Äiti katsoo hätääntyneenä takapenkille, vauva näyttää todella tyytyväiseltä. Äiti kysyy tytöiltä, että mitä he tekivät vauvalle. Esikoinen vastaa "Mä laitoin vauvankin suuhun vähän suklaata ettei sen tartte itkeä".
ReplyDeleteKoska mulla on paljon reikiä omissa hampaissani yritin pitkään, ettei kukaan lapsista juo mukistani. Se on ihan toivotonta hommaa. Heti kun mä käännän selkäni lasilleni, joku lapsista käy salaa hörppäämässä siitä (tai juomassa kaiken). Mä ymmärsin kiusauksen siinä vaiheessa, kun lapsemme yllättäen totesivat, että cocis on hyvää. Mutta nykyisin lasissa on sitruunavettä ja omasta mukista sitä ei suostu juomaan kukaan.
Voi oisinpa minäkin pystynyt pitämään neidin erossa karkeista 4 vuotiaaksi asti. No ei hän ole kuin kerran ehtinyt maistaa ja muuten syö kyllä rusinoita ja banaanilastuja. Ihana tarina, kiitos kun jaoit. Tuli hyvä mieli. :)
ReplyDeleteKaunis sivu!! Ihanat pienet kuvat ja kauniit maaliroiskeet!
ReplyDelete