Viime kesänä, kun Emma oli vielä vatsassani, aloitin tekemään päiväpeittoa äidilleni 60-vuotis lahjaksi. Noh joku teistä saattaa muistaa, kuinka kuuma viime kesänä oli. Niinpä, kun vimmatusti yritin tätä ommella jalkani turposivat niin paljon, että ne kirvelivät ja särkivät ja näyttivät jalkapalloilta. Niinpä äitini syntymäpäivä oli ja meni. Sain kukat ommeltua kankaaseen ja sitten riitti. Koska tämä kokemus oli niin epämieluisa niin minun ei tehnyt mieli ommella yhtään. Se oli siis stoppi. Nyt vasta joululahjoja tehdessäni uskalsin kaivaa ompelukoneen esiin ja lähteä ompelemaan.
Äidin peittokin valmistui siis joululahjaksi ja valmiista en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa. Mutta saaja oli ikionnellinen ja se on tärkeintä. Nostan hattua kaikille niille, jotka tekevät tilkkupeittoja tai aplikaatioita. Tämä oli ainakin ihan kamalaa. :)
Last summer when Emma was still inside my belly I started doing this blanket for my mum for her 60th birthday present. Well last summer was super hot here and as I was sewing for the blanket my feet got so swollen that they hurt for days. And so I had enough. It wasn't until it was time to make Christmas presents that I got the sewing machine out of the cupboard and started sewing.
So mum got her blanket for Christmas and unfotunately I forgot to take a picture of it. But mum was happy and pleased and that's the most important. I look up to those people who do quilting and applique. This at least was absolutely horrible. :)